Uus alku mut juna meni jo

Ei ehjää lapsuutta kellään koskaan
Täydellistä vanhempaa ei ole olemassa
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa
Jokainen meistä särkyneitä






































Raha ja materia sitä määrää,
muistat ettet koskaan tee mitään väärää
Löydät hyvän maan ja elämyksen
Tän rinnasta riipivän kysymyksen

























Tunge niitä vitun lääkkeitä suuhun ja pidä se pääs kii.
Kunnes ne flippaa, tungetaan vankiloihin,
alunperin oltais kuuluttu sairaaloihin.
Kunhan kuori ei vuoda niin kaikki on OK,
ostakaa sille nyt vittu äkkiä jotain.























Syöttäjä ei heitä koskaan suoraa,
kierrepallot hiertää kalloo.
Ihmiset ohittelee mua ruuhkassa,
tekis mieli räjähtää, tätäkö tää nyt on?
Taskuissa tunteita, verta, hikeä
"tästä saat sen, toi taas tekee sen"
Uni on taivas, harva sitä tajuaa
tajunta laajenee kunnes se hajoaa.





























Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.





















Normeista poikkeaminen erilaisuutta,
Erilaisuus heikkoutta.
Psykopaatti ei anteeks pyytäny, entiset ymmärtää muttei hyväksy.


































Tässä porukassa tuntuu että mä oon ainoa joka vetää jotain yksinäistä ollakseen yksi näistä,
tai yksi niistä, se syyksi riittää.
Kuka tätä maailmaa selvin päin jaksaa, ja miksi jaksais?
Tykkää unista liikaa, hereillä vallitsee inhorealismi, unissa peilistä menestyst tsiigaa,
hereillä nisti.